Ne tönivät toisiaan. Läpsivät, purevat, potkivat ja retuuttavat. Sitten ne halaavat, pussaavat ja kikattavat.

Tänään ne istuivat autossa käsi kädessä. Juuri ja juuri ylttyivät toisiinsa. Mun mussukat.

Käytiin muuttotarkastamassa. Päässä oli oranssit kypärät, joissa luki “vierailija”.

Kello on jo puolen yön. Lilja ei ole antanut nukkua vielä hetkeäkään. Vartin välein se huutaa. Itkee. Tekee kai hampaita. Tai on korvatulehdus. On annettu pitkävaikutteista särkylääkettä, muttei se tunnu nyt auttavan. Äsken oli pienellä nenä tukossa. Hyssytin uneen sylissäni. Eka kerta yli puoleen vuoteen.

Jos ei pariin päivään ala helpottaa, pitää mennä kai lääkäriin.

Viime vuonna oli lehdessä juttua kaupungin päivystyksestä. Ja sen pitkistä jonoista. Vastaava lääkäri sanoi jonojen olevan pitkät, koska sinne tulee turhia potilaita. Ihmiset kuulemma menevät päivystykseen flunssan takia. Aikuiset ihmiset. Samassa jutussa se sanoi myös että korvatulehduslapsetkaan eivät kuulu päivystykseen. Eivät ole kiireellisiä. Ja tottahan se on. Kipuun auttaa särkylääke ja tulehdus menee pois itsestään. Antibioottikaan ei tehoa kuin kolmasosaan (vai mikä se prosentti oli), joten suotta sitä syödä jos menee ohi muutenkin. Toki jotkut vanhemmat tarvitsevat töitä varten todistuksen lapsen sairaudesta, mutta sen voi hakea virka-aikaan eikä kuormittaa päivystystä.

Ollaan ihan hysss, ei kerrota Pennille että paketissa odottaa pinkit luistimet. Synttäreillä saa avata paketin.

Lilja on muutamaa viikkoa vaille vuoden. Eikä kävele vieläkään.

Pienestä tulee yhtä tuittu kun isommastakin tytöstä.

Unet on jo hyviä. Salaisuutena on matkasänky. Pieni heiluu ja huojuu unissaan niin että pinnasängyn reunat kolisee. Annetaan siis pinnasänky pois.

Nyt on tavarat uudessa osoitteessa. Ja muuttolaatikot purettu.

Minä odotin Pennin piirtelevän pääjalkaisia vasta vuoden päästä. Muutaman viikon on papereihin tullut yksinkertaisia hahmoja, joilla on silmät, suu ja jalat. Tänään tuli tämmöinen:

Tuolla ylhäällä on kuulemma “tukkaa”. Kivan värikästä. Hahmo on kuulemma “mummo”. Ja tuo juttu huulten päällä on “kala”.

Penni oli päiväkodissa tiistaina tehnyt lumiukon. Ja koko illan puhui että piti saada porkkana nenäksi. Aamullakin puhui, joten pakkasin mukaan ainoita porkkanoita mitä meillä oli. Pakkasesta babyporkkanoita.

Tänään kaksi noista porkkanoista löytyi Pennin taskusta. Kun Lilja kerran nukkui rattaissa, tehtiin päiväkodin pihaan pienet lumiukot. Ihan siihen rappusille, että jokainen lapsi ne varmasti huomaa. Oli kivaa.

Kävin törsäämässä. Nyt on kummallakin tytöllä Ruskovillan lämpimät villa/silkki-aluslapaset.



Vastaava lämmin kauluri kypärämyssy olisi ihana. Pennille onneksi vielä mahtuu vanha villapuku. Vissiin. Toivottavasti. Se on kokoa 100cm ja oli jo viime talvena käytössä. Eikä ollut silloin liian suuri.

Tänään.

Noin 32-vuotta sitten.

Penni on kipeä. Piti hakea eilen kesken päivän kotiin kun oli oksentanut retkellä. Kuume nousi. 40,2 oli korkeimmillaan. Nyt sitten podetaan kotona. Onneksi lahjat on jaettu jo eteenpäin ja kinkun ehdin hakea kaupasta. Vielä puuttuu vaikka mitä… Kipeiden tyttöjen kanssa en uskalla lähteä kauppaan. Pakko sen verran mennä että koiran saa pissatettua.

Kauppaan ehtii kyllä vielä aatonaattoiltana tai aattoaamuna. Kunhan vaan maitojauheen saisi tänään jostain niin saisi juuston tekeytymään.

Käytiin tänään Tanjan studiossa.

Kun mamma toi kuusen ja valot niin pakkohan se puu oli koristella. Etenkin kun Penni pyysi ja pyysi.

Pimeässä siitä sai huonosti kuvia, mutta nyt tuo tyttö ihailee puutaan parvekkeella.

Meidän suvussa ollaan niin viisaita (tai säästäväisiä) ettei aikuisille osteta joululahjoja. Lapsille niitä on pitänyt ostaa. Ja se on aina ollut stressaavaa. Etenkin silloin kun itsellä ei ollut lapsia ja kummilapsia ja sisarten lapsia piti lahjoa. Muistan kun eräs joulu käytiin Linux-Urhoon kanssa Kärkkäiseltä ostamassa 10 pakettia Legoja lasten lahjoiksi.

No nyt kun itsellä on lapsia, ei enää suvussa anneta lahjoja muille kun kummilapsille. Meillä on kummilapsia, mutta meidän lapsilla ei ole kummeja. Eli taas ostetaan lahjoja muille. Onneksi lahjat on kohta ostettu.

Viime jouluna Penni sai soittorasian. Nyt se soi kylppärissä kun kynsiä leikataan. Ja leikkuun jälkeen saa sieltä karkin.

Minä tein itselleni jätskiannoksen ja menin sitä sohvalle syömään. Penni tuli vaatimaan osansa. Ilmeisesti tyttö sai liian hitaasti lusikallisia kun hän kipitti keittiöön ja haki laatikosta oman lusikan ja alkoi kauhomaan kulhosta suuhunsa.

Kun oli syöty, sanoin että sitten kun Lilja on niin iso että pärjää ilman äitiä, lähdetään Pennin kanssa kahdestaan jäätelöbaariin. Penni riemastui. “Mennään äitin kanssa paariin! Huomenna!”.